Hoitoalalla parantavaa tai ainakin hoitavaa vuorovaikutusta on uskon, motivaation ja positiivisuuden luominen potilaalle. Varsinkin toivottomuuden ehkäiseminen. On niin monta tapaa kertoa huonojakin uutisia potilaalle. Oikea aika, oikea paikka ja oikeat sanat pitäisi kiireeniin keskellä löytää.

Koulutus-, kasvatus- ja sosiaalialalla saadaan positiivinen plasebovaikutus aikaan ainakin motivoivalla, positiivisella ja innostuneella vuorovaikutuksella. Puhetavalla, joka luo lapselle, nuorelle tai asiakkaalle uskoa tämän omiin kykyihin: kyllä sinä osaat, opit ja voit. Kun opettaja on innostunut aiheestaan se tarttuu. Valitettavasti yhtä helposti ellei helpommin tarttuu oppilaisiin se, jos opettaja haluaisi olla jossain ihan muualla muuta tekemässä. Kasvattaja, joka uskoo lapsesta hyvää, näkee sen toteutuvan. Kouluttaja, joka arvostaa opiskelijoitaan ja odottaa heiltä hyviä tuloksia, saa niitä myös nähdä. Opettaja, joka opettaa oppilaita eikä matikkaa tai käsitöitä tai hyviä tapoja, vaikuttaa plasebon lailla. Vuorovaikutus.

Kuinka paljon onkaan myös käänteisiä esimerkkejä. Opettaja tai vanhempi kertoo sanoitta tai sanoen lapselle, ettei usko tämän oppivan jotakin asiaa tai taitoa. Ja on ihan varmaan oikeassa. Lääketieteessä puhutaan tällaisessa tapauksessa nosebosta. Jos lääkäri ei usko potilaan paranemiseen tai kiireisenä antaa tylyn vaikutelman, potilaan paranemisennuste saattaa huonontua.

Mikähän vaikuttaisi myyntialalla plasebon tapaan? Ehkäpä vuorovaikutus, jossa näkyy asiakkaan arvostus ja kunnioitus. Ja pohjalla tietenkin se, että myyjä oikeasti sitä asiakasta arvostaa, ja pitää myös myymäänsä tuotetta hyvänä.

Itse asiassa kasvatus- ja myyntialassa on paljon yhteistä...