Väreilevien ajatusten blogi

Tulkkina kaiken aikaa

Torstai 29.1.2015 klo 18.10 - Hanna-Leena

Aamukahvi meinasi tänään jäähtyä, kun unohduin pohdiskelemaan tulkin työn vaikeutta lehteä (HS, 26.1.) lukiessani ansiokkaan kolumnistin (Janne Saarikivi) johdattelemana. Kysymys oli taas kerran vuorovaikutuksen ongelmasta, tosin varsin tuoreella tavalla esitettynä. Siitä, miten samalla sanalla voi olla kuulijoiden korvissa aivan eri merkitykset. Esimerkkinä oli Facebookissa levinnyt lehtikuva hajoamaisillaan olevan Neuvostoliiton työläisistä kantamassa kylttiä, jossa kuvatekstin mukaan luki " Vastustamme vapautta." Tuntuu tietenkin hullulta. Venäjän kielen vapautta merkitsevä sanalla on kuitenkin sivumerkitykset kaaos, epäjärjestys. Länsimaista vapauskäsitettä kuvaavaa sanaa ei kuulemma venäjässä ole.

Jokainen on ollut tilanteessa, jossa sanan merkitys on muuttunut matkalla puhujan suusta kuulijan korvaan. Kaikki eivät ehkä ole tätä huomanneet, ainakin varsin harvat toimivat sitä välttääkseen.
Kuitenkin moni, moni tilanne avioparin riidassa, myyjän ja asiakkaan keskustelussa tai murrosikäisen ja aikuisen konfliktissa menisi aivan toisin kuvitteellisen kaikkivoivan tulkin avustuksella. Adrenaliinitason nousu käsittääkseni lisää eroja puhutun ja kuullun sanan välillä.

" Sopiiko, että käyn kaupoissa, kun olen siivonnut?" voi kysyjälle tarkoittaa esimerkiksi sen varmistamista, että talossa pärjätään muutama tunti ilman puuttuvia ruokatarvikkeita. Kuulija taas saattaa kuulla piilotetun moitteen "minäkö täällä joudun kaiken tekemään?" Tai ymmärtää sen toiveena " katsotko myöhemmin lapsia, että pääsen shoppailemaan?" Tai ajatella se ilmoitukseksi "Tänä iltana voit unohtaa omat työsi ja menosi. Sinä hoidat lapsia, minä humputtelen kavereiden kanssa kaupungilla." Voi tietenkin kuvitella, millaisena keskustelu jatkuu, kun toinen osapuoli vastaa "kuulemaansa" kysymykseen. Jonka taas kuulija kuulee, tulkitsee, omalla tavallaan.

Moni uskoo, että ihmiset ymmärtäisivät toisiaan, jos lakkaisivat tulkitsemasta. Riidat ja väärinkäsitykset loppuisivat. Mutta voiko niin edes tehdä? Eikö kuuleminen ole aina tulkitsemista? Tai, sehän riippuu taas siitä, mitä tulkitsemisella tarkoitetaan. Ja kuulemisella.
Kehäpäättely, sanoo matemaatikko.
Toisaalta, tulkitseminen lienee sitä, mitä tulkki tekee. Ja olen ymmärtänyt, että tulkin tehtävä on saada puhuja ja kuulija ymmärtämään toisiaan. Hmm...

Yritän vain sanoa, että harvalla sanalla on aivan täsmällinen merkitys. Sellainen, josta ei voi olla useampaa mieltä. Okei, lukumäärät, numerot ovat eksakteja. Mutta esimerkiksi kaikki adjektiivit, nehän kukin ymmärtää omista lähtökohdistaan. Tilanteesta ja historiasta riippuen pitkä tyttö voi olla 54 cm tai 205 cm tai mitä vaan siltä väliltä. Tai toisesta suunnasta lähestyttynä: 160cm mittaista tyttöä sanotaan tilanteesta riippuen pitkäksi tai lyhyeksi.
Puhumattakaan sellaisista adjektiiveista kuin hauska, kaunis, ruma, älykäs, typerä, jne. Merkitykset mielletään ilman muuta subjektiivisiksi. Turhaan ei sanota, että kauneus on katsojan silmässä,

Värejä voi ensiajatuksella pitää yksikäsitteisinä, mutta sitähän ne eivät ole. Aika mehukkaita keskusteluja voi käydä aiheesta "sininen" tai "ruskea". Kannattaa kokeilla.
Tai verbit. Jollekin juokseminen on hölkkää, toiselle hölkän vastakohta. Ajatteleminen on jollekin jotain sellaista, mitä kaikki tekevät koko ajan. Toiselle se tarkoittaa keskittynyttä älyllistä pohdintaa.

Pronominien käyttäminen on varma tapa tulla väärinymmärretyksi. Miljardeja riitoja käydään kodeissa ja työpaikoilla esimerkiksi viittaamalla hän-sanalla eri henkilöihin. Kuten siis toinen Mattiin ja toinen Maijaan. Paikkoja nimeltä "Siellä" ja "Ihan tässä" on maailmassa useita, jopa liikaa. Ajankohtana "nyt" on melkein yhtä laaja käsite kuin "heti" tai "pian".

Substantiiveistä voisi ehkä löytää joitakin yksikäsitteisiä. Kissa lienee aina kissa, jos ollaan samalla kielialueella. Sensijaan käyn pitkää (alle 40 vuotta kuitenkin) keskustelua erään matemaatikon kanssa aiheesta kaappi vai komero vai lipasto vai laatikosto vai hyllykkö vaiko sittenkin lokerikko. Välillä keskustelu vaatii toki taukoja, mutta vain alkaakseen taas äärimmäisen mehukkaana. Siksi meillä kotona onkin huonekalut merkitty pisteinä pohjapiirroskoordinaatistoon. Muuten jonkin tavaran paikallistaminen puheessa olisi mahdotonta. Matematiikka on onneksi eksaktia.

Kokonaan olen jättänyt vielä huomiotta ne sanat, joille sanakirjakin antaa monta merkitystä.

Pointti lienee käynyt selväksi. Ihmiset ymmärtävät toistensa sanoja eri tavoin, kuin oli tarkoitus. Tahtomattaan, tietämättään. Väärinkäsityksiä syntyy, isompia ja pienempiä virhetulkintoja. Milloin asia muuttuu aivan päälaelleen, milloin vain hiuksenhienosti ohi maalin. Usein, todella usein väärinymmärrys aiheuttaa riitaa, erimielisyyttä, ihmettelyä, epäluuloa, tehottomuutta tai uupumusta.
Tätä tapahtuu kaikkialla, missä puhutaan, eli ihan joka paikassa. Työpaikoilla, kodeissa, kouluissa. Pihoilla ja puistoissa, meillä ja muualla.

Puhuttu sana on vaikeampi kontrolloida, kuin kirjoitettu. Kuitenkin kirjallinen viesti - sähköinen tai paperilla - tulee vielä paljon suullista helpommin väärinymmärretyksi. Siitä puuttuvat sanoja tukevat ilmeet, eleet, katseen suunta, asento, äänen väri ja painot. Tutkittuahan on, että puhujan viestin perille menemiseen vaikuttavat paljon enemmän nämä muut seikat kuin sanat.
Joku ihan luotettava tutkimus on osoittanut, että se mitä sanot kattaa vain 7% puheesi vaikutuksesta. 93% kuulijan reaktiosta riippuu siitä miten esittelet asian.
Kunnon aviomies tai -vaimohan on syvästi tietoinen tästä. Tiedot, pyynnöt, toivomukset, joihin puolison arvellaan lähtökohtaisesti suhtautuvan negatiivisesti, esitellään taitavasti ja sopivassa tilanteessa.

Eri kulttuurit värittävät kieltä niin, ettei sanakirja tai netin käännösohjelma ikinä korvaa taitavaa tulkkia. Kun eri kansojen välissä on paksu kulttuuri- ja kielimuuri, on suoranainen ihme, että niiden välillä kuitenkin on ymmärrystä.

Ja keittiön pöydän ääressä on sama näytelmä pienoiskoossa: kahden ihmisen historia ja kulttuuri poikkeavat aina toisistaan, kielen vivahteet ja merkitykset myös.

Joten päädyn vähän samaan, kuin kolumnisti Saarikivi: Tarvitsemme toisiamme. Niin ihmiset kodeissa, työpaikoilla, kouluissa kuin kansat maapallolla. Siksi on vain yritettävä ymmärtää, yritettävä tulkita oikein.