Mindfulness koulussa

Mitä kuuluu kouluihin tällä hetkellä? Voivatko oppilaat hyvin, oppivatko he riittävästi, saavatko tarvittavat eväät tulevaisuutta varten? Uudet opsit antavat hienot tavoitteet ja raamit, mutta kuinka hyvin niitä pyritään ja pystytään toteuttamaan kunkin koulun arjessa?

Pohtiessa vastausta näihin kysymyksiin asiaa voisi lähestyä vähän uudesta suunnasta: Osataanko kouluissa riittävästi tukea oppilaitten tarkkaavaisuutta, stressinhallintaa, itsesäätelyä ja –tuntemusta? Nämä taidot kun luovat pohjan paitsi tietojen ja taitojen oppimiselle myös vuorovaikutus- ja tunnetaitojen kehittymiselle. Ohjataanko oppilaita asioiden ja mielipiteiden kriittiseen tarkasteluun, laajoihin näkökulmiin, myötätuntoon ja vastuulliseen päätöksentekoon?

Koulun resurssit ovat rajalliset. Ovatko ne parhaassa mahdollisessa käytössä? Vai toteutuuko siellä Pareton periaate: 80% ajasta ja ponnistuksista kuluu toimissa, jotka tuottavat vain 20% tuloksista?

Tuloksia koulussa on vaikea mitata, ne ovat niin monimuotoisia. Silti on syytä pohtia, panostetaanko olennaisiin asioihin riittävästi, osataanko ne erottaa toisarvoisemmista. Resurssien hallittu, tehokas käyttö luo tilaa ja rauhallisuutta, ei suinkaan lisää paineita eikä kiirettä.

Käykö oppitunnilla usein niin, että oppilaat oppivat sen aikana vain muutaman minuutin, osa ei sitäkään? Tähän voi johtaa yhden tai useamman oppilaan keskittymisvaikeus, mikä on arkea luokissa. Onko opettajalla riittävästi taitoa ja resursseja huomata ja muuttaa tällainen tilanne?

Koulujen tärkein resurssitekijä ovat opettajat ja muut koulun aikuiset. Tämän tekijän optimoiminen henkilökunnan osaamisesta ja työhyvinvoinnista huolehtimalla on suoraa panostusta koulun tavoitteiden saavuttamiseen.

Yksi suurimmista yksittäisistä positiivisista vaikuttajista sekä luokan että opettajan osaamiseen ja hyvinvointiin ovat opettajan läsnäolotaidot.

Perusteluni: Tietoinen ja oppitunnilla läsnä oleva opettaja huomaa, mitä luokassa tapahtuu. Hän pystyy puuttumaan asioihin relevantilla tavalla. Hän tiedostaa, mihin oppitunnilla aikansa ja resurssinsa käyttää. Läsnäolotaitoinen opettaja keskittyy oppilaisiin ja opettamiseen ja tämä heijastuu oppilaisiin. Oppilaat kokevat opettajan näkevän ja huomaavan heidät, luokan ilmapiiri on turvallinen ja levollinen. Tällainen opettaja opettaa oppilaille esimerkillään keskittymistä ja tietoisuutta, mutta voi opettaa sitä myös tavoitteellisesti ja tietoisesti oppilaita harjoituttamalla.

Läsnäolo- ja tietoisuustaitoja voi oppia niin aikuinen kuin lapsikin. Tietoisuustaitojen soveltamista koulussa on jo tutkittu luotettavasti, vaikka asia on melko uusi. Tutkimusten mukaan opettajilla niiden harjoittaminen vähentää stressiä, auttaa keskittymään ja lisää onnellisuutta. Oppilailla tunteiden säätely ja tarkkaavaisuus vahvistuvat ja koetulokset paranevat. Opetustilanteet rauhoittuvat, nahistelu vähenee, oppilaat pitävät enemmän toisistaan. (Tutkimustuloksia mm. kirjassa Keskittymiskykyä luokkaan, Rechtschaffen, 2017)

Tutkimuksia tietoisuustaitojen (mindfulness) harjoittamisen vaikutuksesta aikuisiin on todella paljon. On kiistatta osoitettu sen myönteinen vaikutus aivojen rakenteeseen, immuunijärjestelmään ja tunteiden säätelyyn.

Useiden tutkimusten pohjalta voidaan mindfulnessin harjoittamisen vaikutukset kiteyttää viiteen pääteemaan: Keskittymiskyvyn paraneminen ja tiedon käsittelyn tehostuminen, ongelmaratkaisun luovuuden ja mielen joustavuuden lisääntyminen, tunneälyn ja vuorovaikutustaitojen paraneminen, stressinkäsittelytaitojen ja työhyvinvoinnin lisääntyminen sekä suorituskyvyn ja tuloksen paraneminen organisaatioissa.

Edelläoleva on melko painavaa perustelua opettajien tietoisuustaitokoulutukselle. Kuitenkin se on edelleen harvinaista.

Olen pitänyt useita opettajien tietoisuustaito- tai mindfulnesskursseja. Vastaanotto on ollut hyvin positiivinen ja kursseilla on koettu olevan vaikutusta niin työssä kuin opettajan omassa hyvinvoinnissa ja jaksamisessa.