Väreilevien ajatusten blogi
Syksyisiä pohdintoja VESO-päivistäPerjantai 31.10.2014 - Hanna-Leena Sairaana ollessa on aikaa miettiä. Nyt pahassa kurkunpäätulehduksessa on mielessä pyörineet opettajien VESO-koulutukset. Syynä taitaa olla puhelinkuuntelut (kun olen puhekiellossa...), joissa muutamakin ystäväkollega on manannut pakollista VESO-lauantaipäivää. Ei se lauantai, vaan se VESO! Toinenkin syy on, mutta siitä myöhemmin. Opettajat saavat koulutusta lakisääteisesti kolme työpäivää vuodessa. Hienoa! Mikäpä ala ei tarvitsisi vuotuista osaamisen päivitystä, saati asiantuntijat, jotka opettavat muita. Kolmeen päivään eli pariinkymmeneen tuntiin saa mahtumaankin aika paljon. Siinäpä ne hyvät puolet olivatkin. Yksi ystävä juuri kertoi vesoterveisinä, ettei muista yhtä ainuttakaan hyvää VESOa. Ja olivat kuulemma lauantain ruokatuntigallupissa olleet tästä yksimielisiä, yhtä hatara muisti kai kaikilla. Sanon jo tässä vaiheessa, että minä olen kyllä ollut hyvissäkin vesoissa. Muutamassa. Mutta tuota VESOkriittistä jälkipuhetta olen kuullut todella, todella paljon. Yli kolmenkymmenen vuoden ajan, tänäkin syksynä. Itse vesoillut viidellä vuosikymmenellä! 😃 Tuo lienee tuttua opettajille. Vesossa korjataan kokeita, kudotaan, supistaan naapurin kanssa, tehdään kauppalistat, selataan nettiä tai sanomalehteä. Ja huokaillaan, pyöritellään silmiä, vaihdetaan merkitseviä katseita kollegojen kanssa, vaivutaan omiin ajatuksiin. Mietin, seurataanko vesokoulutusten tasoa ja varsinkin vaikuttavuutta ollenkaan. Tai jos seurataan, kuinka paljon. Tai jos seurataan kunnolla, millaista merkitystä sillä on jatkovesoihin. Monessa kunnassa taitaisi tulla välttelevä vastaus viimeistään viimeiseen kysymykseen. Kuvitellaan, että kunnassa on 200 opettajaa, jokainen vesoilee sen kolme päivää vuodessa. Kuvitellaan edelleen, että vesopäivien hyöty on olematon tai negatiivinen. Alle nollan vaikutus menee, jos koulutus ei opeta uutta, mutta väsyttää/harmittaa/turhauttaa/vie työmotivaatiota ja -jaksamista. Sisältönsä, toteuttamistapansa, ajankohtansa jne puolesta. Näin ajatellen kahdensadan opettajan kolmesta vesosta kertyy 600 koulutustyöpäivää, turhaa tai negatiivisesti vaikuttavaa. Kunpa tämä olisikin pelkkää kuvitelmaa. Pahinta on, että tähän Suomessa oikeasti on varaa. Näinäkin aikoina, monessa kunnassa. Se toinen syy, miksi VESOt on olleet mielessäni. Kirjoitan parhaillaan opettajien jatkokoulutuksesta artikkelia tutkijakaverini kanssa. Ja huojentuneena, tyytyväisenä, jopa onnellisena voin sanoa: tehokkaitakin VESO-koulutuksia on. On koulutuksia, joissa opettaja oppii, viihtyy ja voimaantuu. Tutkitusti. Tästä joskus lisää. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: VESO, työssä jaksaminen, tuloksekas, opettaja, koulutus, mielekäs |