On pakko ihmetellä, miten sellaiseen on varaa. Ajatellaan, että kunnan vaikkapa parisataa opettajaa istuu vuoden mittaan kolme päivää turhissa vesoissa. Korjaan, ei vain turhissa, vaan välillä jopa haitallisissa koulutuksissa. Sellainen koulutuspäivästä tulee, jos se ei opeta uutta, mutta turhuutensa/tylsyytensä/ajankohtansa/aiheensa/käsittelytapansa takia saa mielen matalammaksi. Aiheuttaa turhautumista tai väsymystä, alentaa työmotivaatiota. No niin. Parisataa opettajaa istuvat ne kolme päivää parhaimmillaan vain turhissa, luultavammin haitallisissa vesoissa. Se tekee 600 työpäivää, vaikutuksiltaan 0 tai negatiivinen. Niille luulisi - näinä aikoina - löytyvän parempaa käyttöä. 

Se toinen syy, miksi VESOt pyörii mielessä.

Kirjoittelen parhaillaan tutkijakaverini kanssa artikkelia opettajien jatkokoulutuksesta. Lyhyesti sanottuna: tuloksekkaitakin VESOja on. On tutkitusti olemassa koulutuksia, joissa opitaan, joista lähdetään hyvillä mielin, joille toivotaan jatkoa.

Minäpä tiedän, millaisia! 😃