Share |

Väreilevien ajatusten blogi

Korona ja tietoinen mieli

Torstai 19.3.2020 klo 17.50 - Hanna-Leena

Viime viikolla valmistelin mindfulnessin jatkokurssin tuntejani. Pitkällepä kevääseen siirtyy noiden lopputuntieni pitäminen, jos nyt onnistuu ollenkaan. Työväenopistomme on tietenkin kiinni, kuten suunnilleen kaikki oppilaitokset ja suurin osa harrastuspaikoista. Tällä viikolla mielessäni ovat pyörineet pitämättömien tuntien aiheet ihan tietystä syystä: Korona.

Pohdin, miten tietoisen mielen strategiat voisivat parantaa ja tukea selviytymistämme  vallitsevassa kriisissä, väistämättömässä muutoksessa. Voimmeko asenteellamme  itse parantaa hyvinvointiamme tässäkin tilanteessa? Ihan varmasti, ja myös huonontaa. Siksi tuntuu järkevältä valita asenteensa, jopa strategiansa, tietoisesti. Koska silloinkin, kun emme voi valita olosuhteitamme, voimme valita sen, miten niihin ja niissä suhtaudumme.

Kun valitsee mielen strategiat tietoisesti, pystyy muuttamaan haitallisiksi tunnistamiaan ajatus- ja toimintamalleja. Korvaamaan niitä toisilla, paremmilla. Voi hallita itse reaktioitaan, valita hyödyllisiä haitallisten sijaan. Parantaa hyvinvointiaan, luultavasti ympäristönkin.

Mindfulnessohjaaja kun olen, ihan ensimmäinen koronasuuntautuneelle mielelle suosittelemani strategia on läsnäolo. Mielellä kun on jatkuva taipumus vaellella pois nykyhetkestä. Se rientää usein eteenpäin, tulevaisuuden uhkiin, pelkoihin, toiveisiin tai odotuksiin. Murehtimiseen.Tai sitten mieli pyörittelee loputonta eilisten muistelua: katumista, jossittelua, ehkä kaipuuta menneeseen. Ennen kaikki oli paremmin!  Jospa sanoisikin mielelle päättäväisestI: Juuri nyt, tällä hetkellä, kaikki on ihan hyvin. Keskittyisi siihen tekemiseen, mitä parhaillaan tekee. Niihin ihmisiin, joiden kanssa on. Läsnäolo on lepoa (vaikka tekisi töitä tai puuhastelisi muuta) nyhyhetkessä, vapaana menneisyyden painolastista ja tulevaisuutta koskevista huolista. Näinä aikoina erityisen tärkeää.

   Miten voisi juuri nyt harjoitella tietoista läsnäoloa? Vaikkapa keskittymällä siinä missä on, silmät suljettuina, seuraamaan omaa hengitystä. Tai keskittymällä täysin seuraavaan käsillä olevaan tehtävään. Kävelemiseen, jos kävelee. Porkkanoiden pilkkomiseen, jos pilkkoo porkkanoita. Hampaiden pesuun, astianpesukoneen tyhjennykseen, lapsen kanssa leikkimiseen …

Tietoisen mielen yksi strategia on kärsivällisyys. Sen harjoittaminen ei näinä päivinä ole pahitteeksi. Kärsivällisyys on valintaa pysyä rauhallisena haastavissa tilanteissa. Se on kykyä sietää epämukavuutta, kohdata tilanne suoraan ja käsitellä se järkevästi. Kärsivällisellä suhtautumisella hankkii itselleen tilaa ajatella. Se taas johtaa yleensä parempaan, hyödyllisempään tapaan reagoida. 

Ystävällisyys luo onnellisuutta ja hyvinvointia. Olemme onnellisia, jos toiset ovat meille läsnä, huomaavat ja hyväksyvät meidät, arvostavat ja ymmärtävät meitä. Toisten ihmisten onnellisuus edellyttää meiltä samaa.Kuten presidenttimmekin niin kauniisti toi esille: Kun koronan takia on syytä kasvattaa ihmisten välistä fyysistä etäisyyttä, lisätään samalla henkistä läheisyyttä. Ystävällisyydellä on käyttöä ja arvoa myös nettikeskusteluissa, puhelimessa, viesteissä. Sekä omien ystävien, työkaverien, sukulaisten että viranomaisten, asiakaspalvelijoiden ja muiden ventovieraiden keskuudessa. Ystävällinen ihminen voi itsekin paremmin kuin vastakohtansa, vinkkinä itsestään huolehtiville. On tutkittu, että ystävällisyys vahvistaa immuunijärjestelmää, lisää luovuutta , parantaa ihmissuhteita ja saa nauttimaan elämästä enemmän. Ja vielä: Kannattaa aloittaa ystävällisestä suhtautumisesta itseensä.

Suhteessa koronaepidemiaan olemme kaikki uuden ja tuntemattoman edessä, vasta-alkajia. Siksi tänä keväänäkin on äärimmäisen hyvä strategia asennoitua päivittäisiiin tilanteisiin vanhalla mindfulnessperiaatteella, aloittelijan mielellä. Sen mukaan asioita kannattaa katsoa uusin silmin, ennakkoluulottomasti. Tällöin tilanteita näkee sellaisina, kuin ne todella ovat. Ilman ennakkoasenteita ja -luuloja, värittymättöminä. Erilaista harhaluuloa, katastrofitunnelmaa, eri suuntiin vääristyneitä ja värittyneitä mielipiteitä kun on runsauteen asti tarjolla ympärillämme erityisesti nyt. 

Jon Kabat-Zinn on sanonut: ”Aloittelijan mieli ei tarkoita sitä, ettet tietäisi yhtään mitään. Se tarkoittaa sinussa olevan niin paljon tilaa, että tuntemattoman edessä et jumiudu siihen, mitä jo tiedät tai olet kokenut. ” Tai luulet tietäväsi, voisi vielä lisätä.

Juuri nyt kovin haastava - mutta tärkeä - tietoisen läsnäolon strategia on hyväksyminen. Onhan nykytilanteessa paljonkin sellaista, jota ei mitenkään voi pitää hyvänä asiana. Tietoisuusmielessä hyväksyminen ei tarkoitakaan sitä. Sen sijaan kysymys on siitä, että nähdään ja ymmärretään tämän hetken tilanne realistisesti. Ei torjuen eikä paeten, kaunistellen tai liioitellen. Havaitaan tilanne vastustamatta sitä. Se ei silti tarkoita alistumista, luovuttamista eikä apaattisuutta. Asioihin saa ja pitää vaikuttaa. Hyväksyvä asenne ja rehellinen näkemys tulevat ensin. Niiden kautta avautuu mahdollisuus muutoksiin.  

Ihan helpointa ei näinä päivinä ole valita päivittäiseksi strategiaksi iloa. Monenlaiset huolet ja hankaluudet tuntuvat tekevän sen mahdottomaksi. Ilo kuitenkin kasvattaa energisyyttä ja suorituskykyä, on oikein hyväksi kehollekin laajentaen sekä henkisiä että fyysisiä voimavaroja. Niitä kyllä tarvitsemme. Mutta mistä sen ilon sitten kehittää ja löytää? Hyvä uutinen on yksinkertaisesti se, että tunteet tulevat sisältäpäin, voimme siis vaikuttaa niihin, valita ne. Toki siihen tarvitaan tiedostamista. Sen huomaamista ja muistamista, että ajattelemalla iloa tuottavia asioita, synnytämme ilon tunteita. Samoinhan on laita esimerkiksi pelon, onnellisuuden, vihan ym tunteiden syntyessä. Voimme valita. 

  Vaikka ilon kokeminen ei aina ole ollenkaan helppoa, siihen voi oppia. Valitsemalla ajatuksiinsa iloa tuottavia asioita oppii koko ajan enemmän tuntemaan elämäniloa. Ilon kehittämisen eräs avain on oppia nauttimaan arjen päivittäisistä toimista. Päästää irti suorittamisesta ja sokeasta päämäärään pyrkimisestä, nauttia itse tekemisestä.

   On hyvä vielä muistaa, että iloisuus meissä auttaa lähellämme olevia ihmisiä rentoutumaan ja rauhoittumaan. Ja, niin, tuntemaan iloa.

Yksi tärkeä taito ja mielen strategia, jota tietoisen läsnäolon harjoittaminen vahvistaa, on irti päästäminen. Esimerkiksi päästää irti ajatuksesta ennen kuin se ehtii johtaa toisiin ajatuksiin. Meillä monella on tullut ja tulee päivän (ja yönkin) mittaan pelokkaita, huolestuneita tai harmistuneita koronatilanteeseen liittyviä ajatuksia. Usein ne jäävät sitkeästi ja täysin hyödyttömästi pyörimään päässä. Vievät mukanaan hallitsemattomille pelon, huolen tai harmin ajatuspoluille, liioitteleville ja laajeneville. Ja sitä myötä vievät mielenrauhan ja öiseen aikaan sen tuiki tarpeellisen unen. Entä jos pystyisikin päästämään irti heti ensimmäisistä hyödyttömistä huoli/pelko/harmiajatuksista? Parantaisi omaa hyvinvointiaan, se on aivan selvä.

   Taito päästää irti ajatuksista ja asioista lisää mielen joustavuutta ja keveyttä. Se on vastakohtaa jatkuville takiaisajatuksille, samojen ajatusten märehtimiselle, murehtimiselle ja jumittumiselle.

    Miten voi oppia päästämään ajatuksesta irti? Ensi askel on tiedostaa: Taas tuo ajatus tuli, jota en halua jatkaa. Sitten ajatuksen tietoinen suuntaaminen muualle. Esimerkiksi tarkkoihin, yksityiskohtaisiin havaintoihin. Voi havainnoida maisemaa (jos on lenkillä tai voi katsoa ulos), tai aina voi keskittyä seuraamaan omaa hengitystään. Tai, jos se tuntuu helpommalta, suunata tietoisesti ajatus johonkin mukavaan tai tarpeelliseen pohdiskeltavaan. Pääasia, että antaa mielelleen uuden suunnan.

    Elämässä on toisinaan hyvä päästää irti myös asioista, ei vain ajatuksista. Joskus hyviä asioita ei voi tapahtua, koska niille ei ole tilaa. Sitä tulee, kun päästää irti joistakin huonoista tai aikansa eläneistä. Irti päästäminen on yksinkertainen mutta voimakas mielen strategia. 

Ajattelen, että juuri nyt on aivan erityisen tärkeää valita asenteensa, ajatuksensa ja strategiansa viisaasti. Tietoisia, hyviä kevätpäiviä, nautitaan auringosta!   

Näihin ajatuksiini olen saanut tietoa ja herätteitä mm. seuraavista kirjoista:

Jon-Kabat Zinn: Mindfulness

Rasmus Hougaard, Teetta Kalajo: Tilaa ajatella

Antti-Juhani Wihuri: Mindfulness työssä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tietoisuus, koronavirus, korona, mindfulness, läsnäolo, mieli, mielen strategiat, hyväksyminen, ilo,

Läsnäolosta

Lauantai 7.1.2017 klo 19.26

Viime aikoina minua on puhutellut ajatus tietoisesta läsnäolosta. Johtuu lähinnä siitä, että olen pitkään ollut kyllästynyt omaan läsnäolovajavaisuuteeni. Ja sen seurauksiin: hajamielisyyteen, tehottomuuteen, vuorovaikutuksen keskinkertaisuuteen.

Mitäkö tarkoitan? No, kerron esimerkin satunnaisesta lauantaiaamusta:  Olen ajatellut aamupalan syötyäni tehdä testin seitsemäsluokkalaisille maanantaiksi. Viiden minuutin rutiinityö. Otan kynän ja paperia ja suuntaan kohti työpöytääni. Oho. Se onkin niin täynnä papereita ja muuta, etten mahdu sen viereen. Alan tehdä tilaa. Ensin lasten lelut lastenhuoneeseen. Sitten päiväkirja koululaukkuun. Mutta missä se on? Kävelen ympäri taloa etsimässä laukkua. Lopulta löydän sen keittiöstä. Samalla huomaan, että astianpesukoneen tyhjennys on jäänyt kesken, joten teen sen loppuun. Mitä minun pitikään tehdä? Ai niin, se testi. Työpöydän ääreen ei edelleenkään kannata yrittää, joten suuntaan olohuoneeseen. Kynä ja paperi unohtuivat, haen ne työhuoneesta. Sitten pöydän ääreen. Mutta missä on puhelin, jospa joku kaipaa? Etsin koko talosta puhelinta, löydän sen alakerrasta. Saman tien pitää tosin laittaa muutama tuolilla oleva vaate henkariin. Tarvitaan lisää vaatepuita. Varastosta löydän varmaan muutaman. käyn hakemassa ja vien eteisen naulakkoon. Sen jälkeen haen puhelimen, jonka olin nyt jättänyt varastoon. Takaisin pöydän viereen, puhelin mukana. Kirjoitan paperiin 8.lk testi. Piti kirjoittaa 7.lk, joten tarvitsen pyyhekumia. Lähden etsimään sitä.  …Aikaa kulunut tässä vaiheessa puolisen tuntia ja paperilla ei vielä mitään.

Tai: Keskustelen aviomiehen kanssa viikonlopun ohjelmasta. Hän mainitsee, että aikoo käydä kirjastossa. Siitäpä muistan, että yhden kirjan palautusaikaa lähestyy.. Mutta kuinka pian se jo on? Pitää tarkistaa. Alan näppäillä itseni kirjaston sivuille. Mies odottaa kärsivällisesti. Jatkamme puhetta, kun kirja on uusittu. Hän ehdottaa lenkille lähtöä. Hyvä ajatus. Alan miettiä, mitä pukisin päälleni. Siitä muistan, että tarvitsisin uuden lenkkipipon. Löytyisiköhän alennusmyynnistä? Koskahan sinne ehtisi? Mitä kaikkea muuta tarvitsisin? Lähtisiköhän tytär seuraksi, mies ei ainakaan…Mitä tyttärelle mahtaa kuulu? Entä tyttären lapsille? Muille lastenlapsille? Nähdäänkö heitä huomenna? Mitä ruokaa laitan huomenna? Onkohan se lehdessä ollut resepti kokeilemisen arvoinen? Minne se lehti joutui?…Mies ei enää odota kärsivällisesti, en ole kuullut sanaakaan hänen puheestaan pitkään, pitkään aikaan.

Tämäntyyppisiä asioita ja tilanteita tarkoitan. Siispä mieltäni kiehtoo ajatus hyväksyvästä, tietoisesta läsnäolosta. Siitä, että tiedän, mitä teen ja teen, mitä tiedän tekeväni. Siitä, että en koko ajan mieti seuraavaa tai edellistä hetkeä. Vaan elän tässä hetkessä ja tiedän koko ajan, mitä teen. Hyväksyminen tarkoittanee tässä yhteydessä, että tiedostan senhetkisen tilanteen, en välttämättä pidä sitä hyvänä.

Olen sentyyppinen ihminen, että etsin asioista yleensä ensin positiivisia puolia. Se helpottaa usein elämää. Hyväksyvä läsnäolo on kuitenkin eri asia, isompi. Sitä, että lakkaa pyristelemästä olemassa olevaa vastaan. Suuntaa energiansa nykyhetkeen ja tarvittaessa siihen, miten asioita haluaa muuttaa. Ja jos haluaa muutosta, astuu ensimmäisen askeleen haluamaansa suuntaan. Vain ensimmäisen askeleen, koska enempää ei voi kerralla ottaa.

Otanpa esimerkin. Henkilö jonottaa kiireisenä kassalle iltapäiväruuhkassa. Hän ei pidä tilannetta ollenkaan hyvänä. Tyypillisesti ihminen käyttää jonotusajan sisäiseen kiukutteluun tai hätäilemiseen. Väsyen ja tullen huonotuulisiksi. Hyväksyvästi läsnäoleva ihminen sensijaan toteaa tilanteen ja joko ottaa askeleen muuttaakseen sitä (vaihtaa jonoa tai palauttaa ostoksensa hyllyyn) tai käyttää odotusajan rauhallisesti mietiskelyyn, suunnitteluun tai vaikka viestittelyyn. Ja selviää kassalta samaan aikaan kuin ärtynyt vertailukohtansa, mutta on hyväntuulinen ja virkeä.

Kun ihminen on läsnä keskustellessaan toisten kanssa, vuorovaikutus muuttuu. Keskittynyt kuuntelija ymmärtää aivan eri tavalla puhujan tarkoitusta ja aistii myös sanojen ja rivien välejä. Tällöin hän pystyy vastaamaan keskustelukumppanin ajatuksiin ja kysymyksiin paljon rakentavammin ja ymmärrettävämmin. Usein tärkeintä on saada vastaus kysymyksiin, joita ei ääneen esitetty. Tämä näkyy erityisesti vuorovaikutuksessa lasten ja nuorten kanssa, samoin parisuhteessa.

Tiedämmehän teinin, joka äänekkäästi ja provosoivasti kritisoi vanhempansa (tai opettajansa jne) mielipiteitä ja. tekoja. Kuuleeko aikuinen siinä tilanteessa tyypillisiä lausumattomia sanoja: Huomaa minut! Kelpaanko tällaisena? Olenko sinulle tärkeä? Keskustelun lopputulos on aivan toinen, jos nuori tulee ymmärretyksisen oikein sen sijaan että aikuinen provosoituu.

Läsnäoleva kuuntelu ja vuorovaikutus on erityisen tärkeää kaikessa ihmissuhdetyössä. Jokaisen ihmisen tarve on tulla kuulluksi ja nähdyksi. Tarve korostuu silloin, kun ihminen on tavalla tai toisella autettavana. Jos ammattiauttaja tällöin puhuu ohi asiakkaansa, ajattelee omiaan, keskittyy toiseen tehtävään jne, hän ei voi olla tälle hyödyksi.

Usein keskustelussa kaikki osapuolet keskittyvät eniten siihen, mitä aikovat itse seuraavaksi sanoa. Toisella korvalla kuullaan muiden puhe, mutta ymmärrys jää pinnalliseksi. Tai ei edes kuulla. Riidellessä tämä tapahtuu lähes poikkeuksetta. Toisaalta kuuntelemattomuus onnistuu ihan yksinään aiheuttamaan riidan.

Olen ymmärtänyt, että tietoista läsnäoloa voi oppia. Harjoittelu on siinäkin ainoa keino, niin kuin useimmissa taidoissa. Keskittymislihakseni vahvistuu, kun kävelen syventyneenä kävelyyn, en kymmeniin päähäni pälkähtäviin ajatuksiin menneestä tai tulevasta. Samoin se saa harjaannusta, kun maltan päivän mittaan pitää pieniä taukoja tekemättä tai ajattelematta yhtään mitään muuta kuin hengitystäni. Harjoittelen tietoista läsnäoloa, kun teen vain yhtä asiaa kerrallaan. Tiedostan peseväni, viipaloivani ja maustavani keittiössä tai järjesteleväni, kirjoittavani, laskevani työhuoneessa. Opettelen häätämään ylimääräiset kieppuvat ajatukset pois palatakseni joihinkin niistä silloin, kun taas on niiden aika.

Toivottavasti en ikinä tule niin vanhaksi, etten näe, kuinka paljon vielä on oppimista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: läsnäolo, myönteinen, hyväksyvä, tietoinen, keskittyminen